B! Meistä monia hirvittää tahti, jonka rytmiin luontoa alistetaan ihmiskäyttöön ja jopa tuhotaan peruuttamattomasti. Eikä käy kieltäminen, etteikö ihmiskunta olisi turmelluksessaan ylittänyt jo monia hyvän maun rajoja. Onhan sentään vähintään hämmentävää, että ihmisten tuottamaa eli antropogeenista massaa on planeetallamme nyt enemmän kuin elollista ainesta. Ympäristötutkija Panu Pihkala huomauttaa aiheellisesti, että lähtökohtaisesti ympäristöahdistus ei ole mielenterveydellinen häiriö tai sairaus, vaan järkiperäinen reaktio luonnontieteen tuloksiin ympäristöuhkien vakavuudesta. Häpeä, harmistus, saati ahdistus ei kuitenkaan johda meitä parempaan tahtiin, joten siirtäkäämme välittömästi huomiomme ratkaisuihin.
Haluammekin ehdottaa keinoja ympäristöahdistuksen käsittelyyn, ja toivomme tämän inspiroivan itse kutakin jatkotoimenpiteisiin. Käytännössähän kielteisten tunteiden päihittäminen vapauttaa resursseja muuhun, kuten vaikkapa ympäristöystävällisemmän elämäntavan edistämiseen. Lyhykäisyydessään tämä tarkoittanee kulutusvimmamme hillitsemisemistä ja tätä myöten elämäntapojemme muovaamista modernin muovisesta uudenlaiseksi, uusiutuvaksi ja kestäväksi olemiseksi.
Seuraavassa siis seitsemän mielivaltaisesti järjesteltyä vinkkimäistä ajatelmaa, joiden avulla ahdistus saattaa pysyä helpommin hallinnassa.
7. Hengitä ja liikuta kehoasi
Yksi luontoäidin vaikuttavimmista ihmeistä on jatkuva kiertokulku, ja oiva esimerkki tästä on ihmiskehon loputon vaihtelu sisään- ja uloshengityksen välillä. Syvä, tietoinen hengittäminen onkin mitä tehokkain apuväline kun haluamme kohentaa fyysistä, emotionaalista tai henkistä terveyttämme, ja yksi toimivimmista luonnollisista keinoista poistaa myrkkyjä elimistöstämme. Päiväohjelmaan kannattaa lisätä tietoisia, syviä hengityksiä, ja puhdistautua päivittäin imemästään sameasta ja epäpuhtaasta energiasta. Jokaisella uloshengityksellä voi tietoisesti päästää irti kaikesta energiasta, joka ei enää palvele, ja erityisesti kaikista rajoittavista peloista.
Holistisuuden nimissä hengitys kannattaa yhdistää jonkinlaiseen liikkeeseen, sillä keho kaipaa tämän kaltaista hoivaa johdonmukaisen säännöllisesti. Muista kehosi olevan temppelisi ja kohtele asumustasi huolellisen arvokkaasti. Lyhyenkin liikunnallisen toiminnan moninaiset myönteiset vaikutukset kestävät usein useiden tuntien ajan suorituksen jälkeen. Lisäksi ihmiset ovat jollain kummalla tavalla synkronoituneet luonnon kanssa ja luontoyhteys tutkitusti lisää hyvinvointia, joten suosittelemme erityisesti liikkumaan – ja hengittämään – luonnossa. Kolikon kääntöpuolena ja luonnollisena jatkumona on henkilökohtaisen hyvinvoinnin ja ekologisesti vastuullisen käytöksen osoitettu kulkevan käsi kädessä. Mikä sopii jotenkin luontevasti yksiin sen kanssa, että monesti ihmisten hyvinvoinnin vieläpä huomautetaan olevan mahdollista ainoastaan terveessä ekosysteemissä.
6. Älyä ekologisuuden psykologia
On kiehtovaa, miten eri tavoin ihmiset suhtautuvat luonnonympäristöön. Tämä tietenkin tarkoittaa erilaisten ihmisyksilöiden tarvitsevan erilaisia työkaluja ikävien tunteiden iskiessä. Seuraava työkalu kuitenkin venyy joka kokoon ja käyttötarkoitukseen. Daniel Goleman on kehittänyt ekologisen älykkyyden käsitteen, joka tarkoittaa kollektiivista aistien avautumista suotuisien ympäristöjen ja ravinteiden tunnistamiseksi. Ekologinen älykkyys toimii siis työkaluna, joka kertoo meille mitä syödä ja miten elää. Sisimmältään voisi sanoa olevan kyse paluusta luonnollisen intuition äärelle.
Intuitiomme terävöittämisen lisäksi voimme säätää päämme prosessointitapaa optimaalisemmaksi vastaamaan ympäristöhaasteisiin. Lyhykäisyydessään esimerkiksi ahdistus on seurausta pelosta, jonka taustalla on huoli. Onkin tärkeää, että huoli ja pelko eivät kasva ahdistukseksi, vaikka myös negatiiviset tunteet ovat tärkeitä, jotta muutoksen tarve voidaan tunnistaa. Pohjimmiltaan ilmasto-ongelmien käsittelyssä on varsin tärkeää, että se tehdään tavalla, joka tuntuu turvalliselta yksilötasolla. Psykologia voi tarjota työkaluja yksilöllisten ympäristökriisin aiheuttamien negatiivisten tunteiden käsittelyyn, lisäämään tietoisuutta, sekä käytösmallien muuttamisessa tarjoamalla mahdollisuuksia psyykkiseen prosessointiin ja muutokseen.
Pohjimmiltaan globaaliin ympäristökriisiin vastaamisessa on pitkälti kyse asenteista ja niiden uudistamisesta, ja psykologian alalta löytyy paljon ainesta planeetan ja ihmisen hyvinvoinnin yhteensovittamiseen. Erityisesti ekopsykologian ja ympäristöpsykologian kaltaiset haarat ovat valmiiksi orientoituneet huomioimaan ihmisen lisäksi myös luonnonympäristön. Emmekä tällä psykologian puolustuspuheella tarkoita, että sinun tulisi varata aika ammattilaisen vastaanotolle. Voit aivan itse kuunnella omia tunteitasi ja ajatuksiasi, ja löytää tapoja tulla niiden kanssa sinuiksi. Esimerkiksi meditaatio tai tunnepäiväkirjan pitäminen voi olla yllättävän kannattavaa.
5. Ajattele ja toimi altruistisesti
Ihminen on perimmältään muovautuvainen olento, ja erilaisten älykkyyksien ja terveen itsekkyyden ohella myös epäitsekkyyttään voi kehittää. Ainakin länsimaisen yhteiskuntamallin voisi luonnehtia ajan saatossa erikoistuneen yksilökeskeiseen oman edun tavoitteluun, jossa ei ole tilaa altruismille. Pyyteettömän epäitsekkyyden omaksuminen kuitenkin säästäisi meidät monelta – ja jos kaikki ihmiset toimisivat tältä perustalta, riistotilanteitakaan ei tarvitsisi peljätä. Vaikka tällainen massasta poikkeaminen asettaa taatusti omat haasteensa, ovat sen tarjoamat palkinnot sitä suurempia. On hienoa, että osaat huolehtia luonnosta, joten nosta tämä kyky täyteen altruistiseen arvoonsa.
Altruismin ideaa on käsitteen kehittämisen jälkeen laajennettu, ja nykyisin ihmiset voidaan jakaa kolmeen ryhmään orientoitumisensa mukaan: egoistinen, humanistinen ja elonkehällinen (biospheric). Egoistinen altruisti murehtii ympäristöä vasta oman hyvinvointinsa vaarantuessa, humanisti puolestaan reagoi ympäristöongelmien uhatessa ihmisten hyvinvointia, ja elonkehällisen toimintaa ohjaa myös muiden lajien ja luontoympäristön hyvinvointi.
Keskusteltaessa ympäristövastuullisesta käyttäytymisestä on emootioiden merkitystä monien mielestä aliarvioitu pitkään. Tämä lienee totta, sillä esimerkiksi elonkehällisen altruismin toteutuminen nähdäksemme edellyttää vahvaa tunnetasoista sitoutumista, tai sanoisimmeko jopa aivan tietynlaista tunne-elämää. Myös Goleman uskoo ekologisen älykkyyden edellyttävän kognitiivisten taitojen lisäksi myötätuntoa kaikkea elollista kohtaan. Olemme samoilla linjoilla ja luotamme, että laajentamalla empatiamme koskemaan koko planeettaamme, me luonnollisesti löydämme siitä tueksemme arvokkaan luottoystävän.
4. Jutustele ratkaisuista ihmisten kanssa
Toki keskustelukumppanikseen voi halutessaan valita ihmiseläimen sijaan myös muun lajisen eläinystävän tai kasvikaverin, mikä luultavasti onkin helpoin tapa vähentää ahdistusta. Kuitenkin myös muiden ihmisten kanssa jutustelu voi osoittautua varsin hedelmälliseksi harjoitteeksi, erityisesti mikäli osaatte löytää yhdessä toimivia käytännön ratkaisuja. Joka tapauksessa olemme sosiaalisia eläimiä ja jos olo on hirveän murheellinen, kannattaa taakka jakaa jonkun kanssa. Surut kun jakaessa puolittuvat ja ilot kaksinkertaistuvat.
Huomatkaamme myös ihmisten olevan kielellisiä olentoja ja eri kielissä olevan nähtävissä kullekin kulttuurille ominaisia arvoja. Näin kieli ja kielen käyttö itsessään on olennainen kysymys kaikissa ihmisasioissa. Lisäksi kieli käyttötapoineen ei varsinaisesti ole kiveen hakattua, ja esimerkiksi tietyn kielen sisällä jopa hyvin erilaiset käsitteet voivat esiintyä samantyyppisessä ulkoasussa, mikä voi tahattomastikin johtaa yksilöitä tai yleistä keskustelua harhaan. Puhumattakaan mahdollisista käännöskömmähdyksistä eri kielten, kulttuurien ja kuppikuntien välillä.
Sanojen käyttö on siis valtapeliä, ja kielellisillä välineillä ja valinnoilla voi lopulta olla valtava merkitys myös ympäristöä koskevissa asioissa. Monesti esimerkiksi ilmastonmuutos voi vaikuttaa pelkältä abstraktilta käsitteeltä, joten keskustelu sen todellisuudesta toisen todellisen ihmisen kanssa auttaa varmasti tosiasioiden konkretisoimisessa.
3. Kuluta mediaa valistuneen valikoidusti
Melko luonnollisena jatkumona edelliseen suosittelemme suhtautumaan median tarjontaan varauksella. Julkisuus tarkoittaa huomion kiinnittämistä johonkin tiettyyn asiaan ja sen määrittelemistä kuka pääsee ääneen, mikä lopulta määrittelee millaiseen suhteeseen eri näkökulmat ja todistusaineistot asettuvat, sekä miten dialogi ylipäätään kehittyy. Luonnollisesti huomio lisääntyy kun intressejä on paljon, mutta samalla lisääntyy myös sellainen työ, joka kontrolloi tämän huomion laatua. Mediaa ohjaa esimerkiksi markkinat, politiikka, teknologia ja yleisö, jotka kukin ohjaavat myös vaikkapa ilmastonmuutoksesta uutisointia.
Yksi erityisen merkittävä seikka on median pyrkimys tuoda asioista esiin vähintään kaksi puolta, mikä on ilmastonmuutoksen suhteen johtanut siihen, että jopa reaaliaikaisen tositilanteemme radikaalikieltäjät ja tieteellisiä tutkimuksia kyseenalaistavat huomiot ovat saaneet suhteettomasti palstatilaa. Mediahuomion jakautumista selittääkin monet tekijät ja ilmastonmuutoksen tapauksessa esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden viennillä näyttää olevan jonkinlainen korrelaatio uutisoinnin määrän kanssa.
Nykyisin mediajulkisuuden tuotantoon osallistuu huomattavasti aiempaa aktiivisemmin median ammattilaisten ulkopuolisia tahoja, ja tämä kaikki jollain tavalla muuttaa mediajulkisuuden logiikkaa. Lieneekin jatkuvasti vaativampaa tulkita viestimien tarjontaa kriittisen objektiivisesti, sopivasti suodattaen. Voit varmasti löytää mediasta tukuittain arvokasta tietoa, mutta muista sekaan mahtuvan loputtomasti myös virheellistä, valheellista tai muuten vain masentavaa sisältöä.
2. Kuluta ajatuksella ja kohtuudella
Mediamenekin lisäksi myös muiden kulutustottumustensa ympäristövaikutusten pohtiminen voi aiheuttaa murhetta. Talouskasvua ihannoiva länsimainen yhteiskuntamalli on normalisoinut ilmastonmuutosta kiihdyttävän kulutuskulttuurin, ja näyttää pyrkivän tämän kestämättömän mallin ylläpitoon. Tästä kielii myös ylikulutuspäivä, joka yksinkertaisuudessaan kertoo karua totuutta siitä, että ihmiskunta elää yli varojensa luonnonresurssien suhteen. On huomionarvoista, että ylikulutuspäivää on vietetty jo vuosikymmeniä, sillä mitä ilmeisimmin tämä tarkoittaa ylikulutuksesta tulleen normi.
Kaikkinensa taloudella on valtava vaikutus todella moniin elämän osa-alueisiin, ja se määrittelee monia itsestäänselvyyksinäkin pidettyjä toimintamalleja ja käytäntöjä. Tunnetusti myös suomalaisten korkeat hiili- ja typpipäästöt, ja ylipäätään suuri ekologinen jalanjälki nykyisellään kuormittavat ympäristöä kohtuuttomasti. Lisäksi Suomen haasteena on monien muiden hyvinvointivaltioiden tavoin elämänalueiden hyödykkeistäminen ja kansalaisten markkinariippuvuus. Ihmisten olisikin hyvä aika alkaa pohtia kollektiivisesti, minkälainen talous tukee kestävää hyvinvointia. Meidän olisi opittava yhteiskuntatasolla uusia asenteita, kehitettävä uusia toimintamalleja, ja todennäköisesti muutettava monia tekijöitä täysin. Ympäristön ja ihmisten todellinen hyvinvointi edellyttää taloudellisten instituutioiden toimivan maapallon luonnonvarojen kantokyvyn rajoissa.
Lyhykäisyydessään yksilöllisillä päätöksillä ja teoilla on mittaamattomasti arvoa, mutta suuremmat toimijat eivät voi sälyttää vastuuta kollektiivisesta ja rakenteellisesta muutoksesta ihmisyksilöiden harteille. Viime kädessä kukaan ei voi muuttaa maailmaa yksin, vaikka yhteisöllinen muutos edellyttääkin yksilöllistä muutoshalua. Huokaise siis syvään ja sisäistä, että et ole yksin vastuussa yhteisistä elintottumuksistamme. Kollektiivista muutosmurrosta odotellessa voit kaikessa rauhassa tehdä kaiken haluamasi henkilökohtaisten kulutustottumustesi muuttamiseksi ympäristöystävällisemmiksi, eli kulutuksesi vähentämiseksi.
1. Valitse utopia dystopian sijaan
Luonnon monimuotoisuuden katoamisen ja muuttuvan ilmaston kaltaiset valtavat voimat herättävät meissä ymmärrettävästi hirvitystä. Erityisesti kun saamme kuulla jatkuvalla syötöllä kiihkeästi lämpenevistä olosuhteista, erilaisista luonnonkatastrofeista sekä lähitulevaisuudessa häämöttävistä kammottavista skenaarioista. Pihkala huomioi, että ”ihmiset tietävät jo laajalti sen, miten suuria ongelmia maailman tilaan liittyy. Tämän vuoksi ilmastouhkien vakavuutta ei pidä peitellä, sillä ihmiset eivät pidä ylioptimistista viestintää uskottavana. Polttopisteenä on se, miten ihmiset löytäisivät ympäristötuho-tietoisuuden ja torjuntareaktioiden keskellä mahdollisuuden voimaantumiseen ja osallisuuteen”.
Älkäämme siis langetko kuvittamaan ilmastonmuutoksen tai ympäristökriisin dystopiaa. Etsikäämme ennemmin ratkaisuja ja toivonpilkahduksia, ja etenkin syitä ilolle ja naurulle. Oletko esimerkiksi kuullut The Ocean Cleanup nimisestä projektista, ilmaviljelystä tai aggroekologisista symbiooseista, kuten Palopuron symbioosi? Ja huomasithan tänäänkin olevasi elossa ja maailman pullollaan ihmeitä? On tärkeää tehdä ympäristöystävällisyydestä hyväksyttävämpää, normalisoida harmoninen luonnollisuus, ja tähän me voimme jokainen vaikuttaa omalla olemisellamme. Voimaannu ja osallistu olemassaoloon.
Vielä Pihkalan valistuneisiin ajatuksiin palataksemme, hän huomauttaa nykyaikaa vaivaavan ”radikaalin tulevaisuudettomuuden” ja unelmien puutteen. Pihkala esittääkin meille avoimen kysymyksen ”Miten juuri Sinä voisit osallistua paremman tulevaisuuden visioimiseen?”, ja jatkaa, että yhteiskunnassamme on suuri tarve tulevaisuuskuville, jotka ottavat todesta sekä ongelmat että mahdollisuudet. Menneeseen ei ole paluuta, joten suunnatkaamme katseemme kukoistavaan tulevaisuuteen.
Uppoudu visioimaan myönteisiä tulevaisuudennäkymiä kauhukuvista huolimatta. Jaksa uskoa muutoksen mahdollisuuteen ja siihen, että joku kaunis päivä emme enää kamppaile ihmiskunnan kestämättömän toiminnan kanssa. Hirveän hyvää oloa toivottaen, Namaste.
Maineikkaan ilmastonmuutoksen matkassa
Jättäkäämme jäähyväiset jätteille
Aihetta liippaavaa monenkirjavaa kirjallisuutta:
Puhtauden veljet; Eläinten oikeudenkäynti
Jack Herer; Keisarilla ei ole vaatteita
Robin Hahnel; Kilpailusta yhteistyöhön
Henry David Thoreau; Kävelemisen taito
Ralph Waldo Emerson; Luonto
Eckhart Tolle; Läsnäolon voima
Ken Mogi; Löydä oma ikigai
Panu Pihkala; Mieli maassa? Ympäristötunteet
Oras Tynkkynen; Pieni maailmanpelastusopas
Carl Honoré; Slow: Elä hitaammin!
Naomi Klein; Tämä muuttaa kaiken: kapitalismi vs ilmasto
Otso Sillanaukee; Zero waste: jäähyväiset jätteille
Toim. huom.
Kaikki yllä olevat sivustomme ulkopuoliset liNKit johtavat suomenkielisille Wikipedia-sivuille. Tästä napsauttamalla avautuu toinen birdink.fi sivu, joka sisältää aakkostetun valikoiman BiRD iNKin suosittelemia erinomaisia kirjoja.
Tekstiä somistava Rinna Saramäen lainaus löytyy hänen kirjastaan, 250 ilmastotekoa, joilla pelastat maailman, joka kannattaa lukea jopa lukemattomia kertoja!
Artikkelin kuvat ovat pääasiassa BiRD iNKin luomuksia, vaan haluamme huomauttaa osan materiaalista olevan peräisin Pexels-kuvapalvelusta – mistä muuten löytyy läjäpäin upeita otoksia katseltavaksi tai käyttöön!
