Hirveä huoli luonnosta

B! Meistä monia hirvittää tahti, jonka rytmiin luontoa alistetaan ihmiskäyttöön ja jopa tuhotaan peruuttamattomasti. Eikä käy kieltäminen, etteikö ihmiskunta olisi turmelluksessaan ylittänyt jo monia hyvän maun rajoja. Ympäristötutkija Panu Pihkala huomauttaa aiheellisesti, että “lähtökohtaisesti ympäristöahdistus ei ole mielenterveydellinen häiriö tai sairaus, vaan järkiperäinen reaktio luonnontieteen tuloksiin ympäristöuhkien vakavuudesta“. Häpeä, harmistus saati ahdistus ei kuitenkaan johda meitä parempaan tahtiin, joten haluamme ehdottaa keinoja ilmastoahdistuksen kaltaisten ympäristömurheiden vatvomiseen.

Käytännössähän kielteisten tunteiden päihittäminen vapauttaa resursseja muuhun, kuten vaikkapa ympäristöystävällisemmän elämäntavan edistämiseen. Seuraavassa siis seitsemän mielivaltaisesti järjesteltyä ajatelmaa, joiden avulla ahdistus saattaa pysyä helpommin hallinnassa.

7. Hengitä, liikuta kehoasi ja hakeudu luontoon

Yksi luontoäidin vaikuttavimmista ihmeistä on jatkuva kiertokulku, aivan kuten ihmiskehon loputon vaihtelu sisään- ja uloshengityksen välillä. Hengitys on varsin oleellinen eloomme ja oloomme vaikuttava tekijä. Syvä, tietoinen hengittäminen onkin mitä tehokkain apuväline kun haluamme kohentaa fyysistä, emotionaalista tai henkistä terveyttämme, ja yksi toimivimmista luonnollisista keinoista poistaa myrkkyjä elimistöstämme. Hallitsemalla hengityksesi saat avaimet koko elämäsi hallintaan.

Päiväohjelmaan kannattaa lisätä tietoisia, syviä hengityksiä, ja puhdistautua päivittäin imemästään sameasta ja epäpuhtaasta energiasta. Jokaisella uloshengityksellä voit tietoisesti päästää irti kaikesta energiasta, joka ei enää palvele sinua, ja erityisesti kaikista rajoittavista peloista. Yhdistä hengitys jonkinlaiseen liikkeeseen, sillä keho kaipaa tämän kaltaista hoivaa johdonmukaisen säännöllisesti. Lyhyenkin liikunnallisen toiminnan moninaiset myönteiset vaikutukset kestävät usein useiden tuntien ajan suorituksen jälkeen.

Ihminen on osa luontoa, ja kaipaa tervettä suhdetta muiden ihmisten lisäksi muihin eläimiin ja luontoon yleensä. Ei siis liene yllättävää, että liikkumisen lisäksi suosittelemme liikkumaan luonnossa. Ihmiset ovat jollain kummalla tavalla synkronoituneet luonnon kanssa ja luontoyhteys tutkitusti lisää hyvinvointia. Kolikon kääntöpuolena ja luonnollisena jatkumona on henkilökohtaisen hyvinvoinnin ja ekologisesti vastuullisen käytöksen osoitettu kulkevan käsi kädessä.

Lisäksi monesti ihmisten hyvinvoinnin huomautetaan olevan mahdollista ainoastaan terveessä ekosysteemissä. Metsä huutaa äänekkäimmilläänkin seesteisestä hiljaisuudesta ja voimasta, muutoksen pysyvästä auvosta. Anna puiden halata itseäsi, ja jos et vieläkään näe metsää puilta, huuda sitä apuun. Kuuntele sitten vastausta korva tarkkana ja tee muistiinpanoja. (Luontoäänten lisäksi kannattaa kokeilla kuuloaistiansa altistamista musiikille.)

6. Opettele ekologisesti älykkääksi

On kiehtovaa, miten eri tavoin ihmiset suhtautuvat luonnonympäristöön. Tämä tietenkin tarkoittaa erilaisten ihmisyksilöiden tarvitsevan erilaisia työkaluja ikävien tunteiden iskiessä. Seuraava työkalu kuitenkin venyy joka kokoon ja käyttötarkoitukseen. Daniel Goleman on kehittänyt ekologisen älykkyyden käsitteen, joka tarkoittaa kollektiivista aistien avautumista suotuisien ympäristöjen ja ravinteiden tunnistamiseksi. Ekologinen älykkyys toimii siis työkaluna, joka kertoo meille mitä syödä ja miten elää. Sisimmältään voisi sanoa olevan kyse paluusta luonnollisen intuition äärelle.

Intuitiomme terävöittämisen lisäksi voimme säätää päämme prosessointitapaa optimaalisemmaksi vastaamaan ympäristöhaasteisiin. Psykologia voi auttaa tarjoamalla työkaluja yksilöllisten ympäristökriisin aiheuttamien negatiivisten tunteiden käsittelyyn, lisäämään tietoisuutta, sekä käytösmallien muuttamisessa tarjoamalla mahdollisuuksia psyykkiseen prosessointiin ja muutokseen. Lyhykäisyydessään esimerkiksi ahdistus on seurausta pelosta, jonka taustalla on huoli. Onkin tärkeää, että huoli ja pelko eivät kasva ahdistukseksi, vaikka myös negatiiviset tunteet ovat tärkeitä, jotta muutoksen tarve voidaan tunnistaa.

Pohjimmiltaan globaaliin ympäristökriisiin vastaamisessa on pitkälti kyse asenteista ja niiden uudistamisesta, ja psykologian alalta löytyy paljon ainesta planeetan ja ihmisen hyvinvoinnin yhteensovittamiseen. Erityisesti ekopsykologian ja ympäristöpsykologian kaltaiset haarat ovat valmiiksi orientoituneet huomioimaan ihmisen lisäksi myös luonnonympäristön. Emmekä tällä psykologian puolustuspuheella tarkoita, että sinun tulisi varata aika ammattilaisen vastaanotolle. Voit aivan itse kuunnella omia tunteitasi ja ajatuksiasi, ja löytää tapoja tulla niiden kanssa sinuiksi. Esimerkiksi meditaatio tai tunnepäiväkirjan pitäminen voi olla yllättävän kannattavaa.

5. Ajattele ja toimi altruistisesti

Länsimaisen yhteiskunnan voisi luonnehtia ajan saatossa erikoistuneen yksilökeskeiseen oman edun tavoitteluun, jossa ei ole tilaa altruismille. Pyyteettömän epäitsekkyyden omaksuminen kuitenkin säästäisi meidät monelta – ja jos kaikki ihmiset toimisivat tältä perustalta, riistotilanteitakaan ei tarvitsisi peljätä. Vaikka tällainen massasta poikkeaminen asettaa taatusti omat haasteensa, ovat sen tarjoamat palkinnot sitä suurempia. On hienoa, että osaat huolehtia luonnosta, joten nosta tämä kyky täyteen altruistiseen arvoonsa.

Ihminen on perimmältään muovautuvainen olento, ja erilaisten älykkyyksien ja terveen itsekkyyden ohella myös epäitsekkyyttään voi kehittää. Altruismin ideaa on käsitteen kehittämisen jälkeen laajennettu, ja nykyisin ihmiset voidaan jakaa kolmeen ryhmään orientoitumisensa mukaan: egoistinen, humanistinen ja elonkehällinen (biospheric). Egoisti murehtii ympäristöä vasta oman hyvinvointinsa vaarantuessa, humanisti puolestaan reagoi ympäristöongelmien uhatessa ihmisten hyvinvointia, ja elonkehällisen toimintaa ohjaa myös muiden lajien ja luontoympäristön hyvinvointi.

Keskusteltaessa ympäristövastuullisesta käyttäytymisestä on emootioiden merkitystä monien mielestä aliarvioitu pitkään. Tämä lienee totta, sillä esimerkiksi elonkehällisen altruismin toteutuminen nähdäksemme edellyttää vahvaa tunnetasoista sitoutumista, tai sanoisimmeko jopa aivan tietynlaista tunne-elämää. Myös Goleman uskoo ekologisen älykkyyden edellyttävän ”kognitiivisten taitojen lisäksi myötätuntoa kaikkea elollista kohtaan”. Olemme samoilla linjoilla ja luotamme, että laajentamalla empatiamme koskemaan koko planeettaamme, me luonnollisesti löydämme siitä arvokkaan luottoystävän.

4. Jutustele ratkaisuista ihmisten kanssa

Toki keskustelukumppanikseen voi halutessaan valita myös eläin– tai kasviystävän, mikä luultavasti onkin helpoin tapa vähentää ahdistusta. Kuitenkin myös muiden ihmisten kanssa jutustelu voi osoittautua varsin hedelmälliseksi harjoitteeksi, erityisesti mikäli osaatte löytää yhdessä toimivia käytännön ratkaisuja. Joka tapauksessa olemme sosiaalisia eläimiä ja jos olo on hirveän murheellinen, kannattaa taakka jakaa jonkun kanssa. Surut kun jakaessa puolittuvat ja ilot kaksinkertaistuvat.

Huomatkaamme myös ihmisten olevan kielellisiä olentoja, ja inhimillisen käyttäytymisen pohjaavan merkityksiin, ajatteluun, intohimoihin ja tahtoon, ja eri kielissä olevan nähtävissä kullekin kulttuurille ominaisia arvoja. Näin kieli ja kielen käyttö itsessään on olennainen kysymys kaikissa ihmisasioissa. Lisäksi kieli ja sen käyttö ei varsinaisesti ole kiveen hakattua, ja esimerkiksi tietyn kielen sisällä jopa hyvin erilaiset käsitteet voivat esiintyä samantyyppisessä ulkoasussa, mikä voi tahattomastikin johtaa yksilöitä tai yleistä keskustelua harhaan.

Sanojen käyttö on siis valtapeliä, ja kielellisillä välineillä ja valinnoilla voi lopulta olla valtava merkitys myös ympäristöä koskevissa asioissa. Monesti esimerkiksi ilmastonmuutos voi vaikuttaa pelkältä abstraktilta käsitteeltä, joten keskustelu sen todellisuudesta toisen todellisen ihmisen kanssa auttaa varmasti tosiasioiden konkretisoimisessa.

3. Kuluta mediaa valistuneen valikoidusti

Melko luonnollisena jatkumona edelliseen suosittelemme suhtautumaan median tarjontaan varauksella. Mediaa ohjaa markkinat, politiikka, teknologia ja yleisö, jotka kukin ohjaavat myös ilmastonmuutoksesta uutisointia. Nykyisin mediajulkisuuden tuotantoon osallistuu huomattavasti aiempaa aktiivisemmin median ammattilaisten ulkopuolisia tahoja, ja tämä kaikki jollain tavalla muuttaa mediajulkisuuden logiikkaa.

Joka tapauksessa julkisuus tarkoittaa huomion kiinnittämistä johonkin tiettyyn asiaan ja sen määrittelemistä kuka pääsee ääneen, mikä lopulta määrittelee millaiseen suhteeseen eri näkökulmat ja todistusaineistot asettuvat, sekä miten dialogi ylipäätään kehittyy. Luonnollisesti huomio lisääntyy kun intressejä on paljon, mutta samalla lisääntyy myös sellainen työ, joka kontrolloi tämän huomion laatua. Mediahuomion jakautumista selittääkin monet tekijät ja ilmastonmuutoksen tapauksessa esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden viennillä näyttää olevan jonkinlainen korrelaatio uutisoinnin määrän kanssa.

Yksi erityisen merkittävä seikka on median pyrkimys tuoda asioista esiin kaksi puolta, mikä on ilmastonmuutoksen suhteen johtanut siihen, että jopa ilmastonmuutoksen radikaalikieltäjät ja tieteellisiä tutkimuksia kyseenalaistavat huomiot ovat saaneet suhteettomasti palstatilaa. Voit varmasti löytää mediasta tukuittain arvokasta tietoa, mutta muista sekaan mahtuvan loputtomasti myös virheellistä, valheellista tai muuten vain masentavaa sisältöä.

2. Kuluta ajatuksella ja kohtuudella

Median lisäksi myös muiden kulutustottumustensa ympäristövaikutusten pohtiminen voi aiheuttaa murhetta. Talouskasvua ihannoiva länsimainen yhteiskuntamalli on normalisoinut ilmastonmuutosta kiihdyttävän kulutuskulttuurin, ja näyttää pyrkivän tämän kestämättömän mallin ylläpitoon. Tunnetusti suomalaisten korkeat hiili- ja typpipäästöt, ja ylipäätään suuri ekologinen jalanjälki nykyisellään kuormittavat ympäristöä kohtuuttomasti. Lisäksi Suomen haasteena on monien muiden hyvinvointivaltioiden tavoin elämänalueiden hyödykkeistäminen ja kansalaisten markkinariippuvuus.

Tästä kielii myös ylikulutuspäivä, joka yksinkertaisuudessaan kertoo karua totuutta siitä, että ihmiskunta elää yli varojensa luonnonresurssien suhteen. Onkin huomionarvoista, että ylikulutuspäivää on vietetty jo vuosikymmeniä, sillä mitä ilmeisimmin tämä tarkoittaa ylikulutuksesta tulleen normi. Lyhykäisyydessään yksilöllisillä päätöksillä ja teoilla on mittaamattomasti arvoa, mutta suuremmat toimijat eivät voi sälyttää vastuuta kollektiivisesta ja rakenteellisesta muutoksesta ihmisyksilöiden harteille. Viime kädessä kukaan ei voi muuttaa maailmaa yksin, vaikka yhteisöllinen muutos edellyttääkin yksilöllistä muutoshalua. Huokaise siis syvään ja sisäistä, että et ole yksin vastuussa yhteisistä kulutustottumuksistamme. Kollektiivista muutosmurrosta odotellessa voit kaikessa rauhassa tehdä kaiken haluamasi henkilökohtaisten kulutustottumustesi muuttamiseksi ympäristöystävällisemmiksi.

Ihmisten olisikin hyvä aika alkaa pohtia kollektiivisesti, minkälainen talous tukee kestävää hyvinvointia. Lieneehän perustotuus, että jotain on muutettava, jos homma ei toimi. Ja kaikkinensa taloudella on valtava vaikutus todella moniin elämän osa-alueisiin ja se määrittelee monia itsestäänselvyyksinäkin pidettyjä toimintamalleja ja käytäntöjä. Meidän olisi opittava yhteiskuntatasolla uusia asenteita, kehitettävä uusia toimintamalleja, ja todennäköisesti muutettava monia tekijöitä täysin. Ympäristön ja ihmisten todellinen hyvinvointi edellyttää taloudellisten instituutioiden toimivan maapallon luonnonvarojen kantokyvyn rajoissa.

1. Valitse utopia dystopian sijaan

Luonnon monimuotoisuuden katoamisen ja muuttuvan ilmaston kaltaiset valtavat voimat herättävät meissä ymmärrettävästi pelkoa. Erityisesti kun saamme kuulla jatkuvalla syötöllä erilaisista luonnonkatastrofeista sekä lähitulevaisuudessa häämöttävistä kammottavista skenaarioista. Älkäämme silti langetko kuvittamaan ilmastonmuutoksen dystopiaa. Etsi ennemmin toivonpilkahduksia, ja etenkin syitä ilolle ja naurulle.

On tärkeää tehdä ympäristöystävällisyydestä hyväksyttävämpää, normalisoida luonnollisuus, ja tähän me voimme jokainen vaikuttaa omalla olemisellamme. Vielä Pihkalan valistuneisiin ajatuksiin palataksemme, hän huomauttaa nykyaikaa vaivaavan “radikaalin tulevaisuudettomuuden” ja unelmien puutteen. Pihkala esittääkin meille avoimen kysymyksen “Miten juuri Sinä voisit osallistua paremman tulevaisuuden visioimiseen?“, ja jatkaa, että “yhteiskunnassamme on suuri tarve tulevaisuuskuville, jotka ottavat todesta sekä ongelmat että mahdollisuudet.”

Uppoudu visioimaan myönteisiä tulevaisuudennäkymiä kauhukuvista huolimatta. Jaksa uskoa muutoksen mahdollisuuteen ja siihen, että joku kaunis päivä emme enää kamppaile ihmiskunnan kestämättömän toiminnan kanssa. Hirveän hyvää oloa toivottaen, Namaste.

Aihetta liippaavaa monenkirjavaa kirjallisuutta:

Kurt Vonnegut; Galapagos

Jack Herer; Keisarilla ei ole vaatteita

Robin Hahnel; Kilpailusta yhteistyöhön

Ralph Waldo Emerson; Luonto

Eckhart Tolle; Läsnäolon voima

Ken Mogi; Löydä oma ikigai

Panu Pihkala; Mieli maassa? Ympäristötunteet

Oras Tynkkynen; Pieni maailmanpelastusopas

Carl Honoré; Slow: Elä hitaammin!

Naomi Klein; Tämä muuttaa kaiken: kapitalismi vs ilmasto

Otso Sillanaukee; Zero waste: jäähyväiset jätteille

Rinna Saramäki; 250 ilmastotekoa, joilla pelastat maailman

Toim. huom.

Kaikki yllä olevat sivustomme ulkopuoliset liNKit johtavat suomenkielisille Wikipedia-sivuille. Tästä napsauttamalla avautuu toinen birdink.fi sivu, joka sisältää aakkostetun valikoiman BiRD iNKin suosittelemia erinomaisia kirjoja.

Tekstiä somistava Rinna Saramäen lainaus löytyy hänen kirjastaan, 250 ilmastotekoa, joilla pelastat maailman, joka kannattaa lukea jopa lukemattomia kertoja!

Artikkelin kuvat ovat pääasiassa BiRD iNKin luomuksia, vaan haluamme huomauttaa osan materiaalista olevan peräisin Pexels-kuvapalvelusta – mistä muuten löytyy läjäpäin upeita otoksia katseltavaksi tai käyttöön!