Sivumaininta aikamme seksiasioista

B! Seksimaininta artikkelin otsikossa saattaa olla himpun verran harhaanjohtava siinä mielessä, että ajattelimme ainoastaan sivuuttaa kyseistä aihetta, ja keskittyä lähinnä muihin aikamme arvokkaisiin arvokeskusteluihin. Tarkemmin ottaen taidamme tässä käsitellä arvoja yleensä eli laajemmin tarkasteltuna jopa etiikkaa. Sanaleikittelymme jatkuu ilman tämän vahvempaa punaista lankaa, eli tämän muotoisen arkipäiväisen filosofoinnin suuntaisiin hassutteluihin lyhytjänteisimmin suhtautuvat voivat nautiskella kirjoituksesta kasvattavana haasteena.

Mielestämme omien arvojensa itselleen selventäminen ja kirkastaminen on aina ajankohtainen asia. Ylipäätään modernin kiireisessä ihmismaailmassamme on moisiin reflektiivisiin harjoitteisiin uppoutuminen mielekästä, jotta ei tule eksyneeksi luonnostaan liikaa. Luonnosta jatkaaksemme, vaikuttaa Hän maailmanlaajuisesti olevan pienoisen kriisin syövereissä ihmisten toiminnan johdosta. Kantakaamme siis kortemme kekoon ja kiinnitetään huomiota arvokkaisiin asioihin. Eli nyt ensimmäiseksi luonto ja kantavana kakkosena ihmisluonto.

Meitä ohjaavat pitkälti arvot, niin yksityiset kuin yhteiset. On mielenkiintoista, miten meidän laumaihmisten yleisesti normaaleiksi eli jollain muotoa tavallisiksi todetut toimintamallit voivat olla laadultaan tyystin luonnosta vieraannuttavia. Yksilötasolla osaamme tavallisesti erotella erittäin empaattisesti ja järkevästi, mikä kulloinkin on oikein tai väärin, mutta yhteiskunnan jäsenenä päätösten teko ei välttämättä ole yhtä helppoa. Tilanne on varsin valitettava, sillä olemme ainoastaan itsellemme vastuussa siitä, että luomme elämää edistävän ja tukevan sosiaalisen rakenteen, ihmisyysrakennelman.

Pohtiessamme tarkemmin yhteisöllistä olemustamme, kiinnittää kirjasta Ajattele, filosofoi valitsemamme katkelma huomion tähän hyvin tärkeelliseen seikkaan seuraavasti: “Valtioon kohdistuva oikeudenmukaisuuden vaatimus on paljon dramaattisempi ja kattavampi kuin mihinkään muuhun ihmisten muodostamaan yhteenliittymään kohdistuva oikeudenmukaisuuden vaatimus, koska epäoikeudenmukaisen vallankäytön riskit kasvavat valtiossa niin suuriksi.”

Tämä on suuri ajatus, ja yhtälön lopullisen tuloksen todella ratkaisee kunkin yksittäisen tekijän panos. Kuitenkaan yksikään yksilö ei voi yksinään muuttaa tilannetta, jos ei saa yhteisöltä tukea toivomansa todellisuuden luomiseen. Nykyään harmillisen monet yhteisöllisellä tasolla vaikuttavat arvot eivät ole aivan terveellä pohjalla, vaan perustuvat lähinnä yhteisesti hyväksyttyjen kummallisten kollektiivisten keksintöjemme seurauksiin. Ihmisyys on monilla tasoilla vieraantunut luonnosta kammottavan kauas, joten työsarkaa meillä riittää.

Kummallisilla keksinnöillä viittaamme esimerkiksi talousjärjestelmämme kaltaisiin älykkyytemme luomiin rakennelmiin, jotka vääristävät monen ihmisen arkea niille annetun virheellisen arvon vuoksi. Kummallisuuksista pääsemme myös korostetusti huomiota saaneeseen sivumainintaamme seksiasioista yleisesti käytävissä arvokeskusteluissa; seksi sekä kyseisen alakäsitteen sisältävä seksuaalisuus kokonaisenaan ovat luonnollisia asioita, vaan ei näistä kumpaakaan kaiketi sinällään voi käsitellä arvona.

Erityisesti seksikkyys on kuitenkin asia eli käsite, jonka tahdomme tuomita tässä ehdollisen ehdottomasti EI-arvoksi. Moisen pinnallisuuden kautta arvon tavoittelun kaltainen haihattelu on mielestämme suorilta käsin tuomittava yhdeksi Aikamme Absurdeista Ajatuksista. Luonnollisestikaan emme koeta kieltää tällaisen sisäisen tai ulkoisen, ajatellun tai artikuloidun arvostelun tekemisen oikeutta keneltäkään. Sillä tokihan ihmisyksilöiden seksikkyys on kiistämätön tosiasia ja ilmiselvimmin on olemassa loputtomasti mahdollisuuksia toteuttaa itseään eri tavoin, joiden kautta voi saada sivutuotteena siunauksekseen – juurikin nykyaikana niin markkina-arvokasta seksikkyyttä, tietenkin. Kyseenalaistamme vain vahvasti voiko moinen seksikkyysarvostelu loppuviimeksi suoda aitoa iloa.

Kunkin ihmisen yksilöllinen seksuaalisuus puolestaan on itsestään arvo, joka on aina pyhä, ja josta ei varsinaisesti sovi käydä keskustelua. Yksilöllinen, persoonallinen ja kaikin muin mahdollisin sanakääntein kuvattu seksuaalinen identiteetti on käsite, joka kuuluu ehdottomasti kunkin ihmisen yksityisimpään omaisuuteen vähintäänkin niin kauan, kun uskomme kollektiivisesti inhimilliseen yksilöllisyyteen. Tällaisesta arvosta keskustelun voi kaiketi turvallisesti kiteyttää jotenkin seuraavanlaisesti: joka ikisen ihmisyksilön itseasiallista seksuaalisuutta tulee kunnioittaa ja kuunnella.

Aiottua pidemmäksi venyneestä sivumaininnasta muihin arvoasioihin palataksemme, lainaamme vielä toisen otteen teoksesta Ajattele, filosofoi: “Kauaskantoisin tapa on ollut vedota pyyteettömyyteen tai intressittömyyteen makuarvostelman mahdollistamisen ehtona. Voimme päästä käsiksi objektin esteettiseen arvoon vasta, kun tarkastelemme objektia sen itsensä vuoksi – henkilökohtaiset tarkoitusperämme ja mielihalumme sivuuttaen. Kun tarkastelemme puuta poltto- tai rakennusaineena saha kädessä, hetki ei ole puuta koskevalle pätevälle makuarvostelmalle otollinen.”

Katkelmassa pohditaan maun paradoksia ja asioiden esteettistä arvoa, vaan mielestämme tätä voi soveltaa käytännössä moneen muuhunkin, myös ajatukseen seksikkyydestä ja eettisiin arvoihin yleensä. Yleisesti ottaen ilo lienee arvo, joka maistuu jokaiselle, missä muodossa tahansa – hitaasti kypsytettynä, nopeasti friteerattuna tai keveästi keitettynä iloliemenä. Ainakin meistä kullakin on yksilöllisten eroavaisuuksiemme lisäksi yhtäläisen aito oikeus voida oikeasti hyvin. Yhtä aito tosiasia on, ettei oikein kukaan voi voida oikeasti hyvin, kunnes voimme kollektiivisesti todeta meistä joka ikisen voivan hyvin, aivan maailmanlaajuisesti. Pinnallisesti hyvinvointimaailma on absurdi käsite – mutta miksi emme voisi kaikki muuttaa ajatuksiamme kivoimmiksi mahdollisiksi, vaikka vain muutamassa viikossa?

Hyvinvointi kumpuaa sisimmästä, meidän kaikkien. Yksinkertaisuudessaan käytännössä ei liene olemassa muita esteitä kuin oma inhimillinen ja epäsellainen käytöksemme, joka estää meitä sallimasta itsellemme ja muille arvokkaan elämän. Mietimme siis usein itse, miten voisimme toimia mahdollisimman huomaavaisesti ihmisten lisäksi myös luontoympäristöämme eli kehokotiamme ylläpitävää kotiamme kohtaan. Oletko sinä ajatellut päivittäisten askareidesi aikaansaamisia suuremmassa tai laajemmassa mittakaavassa? Kuinka paljon oma arkesi kuormittaa luontoa ja kuinka monta pientä tapaa keksit, joilla voisit muuttaa elintapojasi luontoystävällisemmiksi? Miten sinä voit auttaa?

Kysymyksemme on osoitettu erityisesti isoille ihmisille, ketkä ehkä eivät muista enää täysin kirkkaasti esimerkiksi havunneulasten hajun olevan yksi maailman tärkeimmistä asioista. Aivan kuten on ampiaisten surina, ihanteellisen eloisa lähdevesi ja ihmeellisen pitkäkaulaisten kirahvien olemassaolo. Ajattelimme siis kiittää yhteisen Äitimme puolesta kaikkia, jotka toiminnallaan edesauttavat kaiken tämän säilymistä. Hyvät meille – ja tietenkin mahtavuudessamme opetamme muille isoille, sekä myös pienille, oppimaamme.

Varmasti ei vie aikaakaan, että olemme yksilötasoisella toimekkuudellamme kääntäneet myös kaikki epäharmonisesti toimivat solumme korporaatioita myöten yhteistyöhön luonnollisen kukoistuksen realisoimiseksi. Sanaleikeistämme huolimatta emme nyt todellakaan viittaa realisoinnilla likvidointiin eli omaisuuden muuttamiseen rahaksi vaikkapa myymällä, vaan todella toteuttamiseen. Luonto ei ole kaupan, eikä sitä Herran tähden varsinkaan sovi tärvellä.

Radikalisoituneen ympäristöystävällisten mielipiteiden ilmaisuista on hyvä loikata lopuksi kolmeen Aristoteleen ilmavaan mietelmään vaalimismielen arvon kultivoimiseksi. Arvon filosofimme mukaan “useimmat ihmiset tekevät vääryyttä heti kun saavat siihen tilaisuuden” ja ”emme tutki hyvettä pelkästään tietääksemme mitä hyve on, vaan tullaksemme hyviksi”. Mikäli hänen mietteitään on uskominen, teemme hyvin tarttuessamme mahdollisuuksiimme olla tekemättä vääryyttä, sillä olemme pahantekoon jotenkin luonnostamme taipuvaisia. Lopuksi kenties selvennystä sille, miksi näin on: “Tavaksi vakiintuneesta tulee luonnollista. Näin tapa on jotain luontoon verrattavaa, sillä ero tavan eli ‘usein’ tapahtuvan ja luonnon eli ‘ aina’ vallitsevan välillä ei ole suuri.”

Näin ajatellen tapamme ovat osa luontoa, vaikka tapamme eivät aina olekaan luonnollisia. Muovataanhan yksilölliset ja tätä kautta myös yhteisölliset ihmistapamme luonnollisiksi, tavoissa kun on huomattavaa voimaa. Voima olkoon kanssamme. Namaste.

P.s. Tiesitkö muuten, että kirahvia kutsuttiin Suomessa aina 1960-luvulle asti myös nimellä ‘sirahvi‘, ja että pitkänhuiskean eläimen latinankielinen nimi on ‘Giraffa camelopardalis’. Nimi on alkujaan syntynyt ajatuksesta, että kirahvit muistuttavat kamelia ja leopardia – kirahvien kaiketi jopa uskottiin olevan näiden kahden eläimen yhdistelmä! Todellisen kamelileopardin kaula painaa keskimäärin noin 270 kilogrammaa ja on noin 180 senttimetriä pitkä, aivan kuten on myös kukin kirahvin jalka tavallisesti mittamääreeltään. Majesteettisen kirahvin suuri sydän puolestaan on yleensä noin 60 senttiä korkea ja painaa noin 11 kiloa, ja kirahvin keuhkoihin voi mahtua kokonaiset 55 litraa ilmaa. Sukuyllätysjuhlia suunnitteleville vielä tiedoksi, että kirahvin lähin sukulainen on okapi.

Aihetta liippaavaa monenkirjavaa kirjallisuutta:

Juha Räikkä & Helena Siipi; Ajattele, filosofoi

Wayne W. Dyer; Elämän tasapaino

Anthony de Mello; Havahtuminen

Kungfutse; Keskustelut

Ralph Waldo Emerson; Luonto

Esa Saarinen & Kirsti Lonka; Muodonmuutos

Norman Vincent Peale; Myönteinen ajattelu

Benjamin Hoff; Nalle Puh ja Tao

Khalil Gibran; Profeetta

Laotse; Tao te ching

Mikael Saarinen; Tunneäly – kohti KOKOnaista elämää

Marcus Tullius Cicero; Vanhuudesta, Ystävyydestä, Velvollisuuksista

Toim. huom.

Kaikki yllä olevat sivustomme ulkopuoliset liNKit johtavat suomenkielisille Wikipedia-sivuille. Tästä napsauttamalla avautuu toinen birdink.fi sivu, joka sisältää aakkostetun valikoiman BiRD iNKin suosittelemia erinomaisia kirjoja.

Tekstiä somistava Lagerspetzin lainaus löytyy artikkelissa mainitusta Juha Räikän ja Helena Siiven toimittamasta kirjasta, Ajattele, filosofoi, joka kannattaa lukea jopa lukemattomia kertoja!

Artikkelin kuvat ovat pääasiassa BiRD iNKin luomuksia, vaan haluamme huomauttaa osan materiaalista olevan peräisin Pexels-kuvapalvelusta – mistä muuten löytyy läjäpäin upeita otoksia katseltavaksi tai käyttöön!