Hyvinvoinnin taloudellisia laskelmia

B! Ihmiset pyrkivät luonnostaan kohti hyvinvointia, mutta paikoitellen ihmisyys vaikuttaa kadottaneen kosketuksensa sen merkitykseen ja taustalla piileviin arvoihin, joten etenemissuunta ei välttämättä siinnä silmiemme edessä täysin kirkkaana. Hyvinvoinnin määritelmä itsessään on häilyvä ja tulkinta vaihtelee kulttuurista toiseen ja jopa kulttuuriyhteisöjen sisällä. Ensinnäkin voimme pohdiskella, mitä hyvinvointi meille ihmislaumana merkitsee sekä miten erilaisia tarpeita määritelmämme mukaisesti voidaan tunnistaa, ja luovia sitten tiemme ratkaisujen äärelle.

Perustarpeita ihmisen hyvinvoinnin takaamiseksi ovat esimerkiksi ruoka, puhdas vesi, turvallinen koti, terveydenhuolto ja koulutus. Hyvinvointi ei kuitenkaan koostu ainoastaan materialistisista ja helposti mitattavista tekijöistä, vaan sen taustalla on myös henkisiä ja psykologisia tekijöitä. Ihmiset esimerkiksi ovat jollain kummalla tavalla synkronoituneet luonnon kanssa ja luontoyhteys tutkitusti lisää hyvinvointia. Kolikon kääntöpuolena ja luonnollisena jatkumona on henkilökohtaisen hyvinvoinnin ja ekologisesti vastuullisen käytöksen osoitettu kulkevan käsi kädessä.

Indikaattoreita ja laskelmia

Hyvinvoinnin jakautumista voidaan tutkailla monella tasolla ja merkittäviä laskennallisia indikaattoreita ovat esimerkiksi äärimmäinen köyhyys, eriarvoisuus, sosiaalinen liikkuvuus, syrjintä ja yhteiskunnallinen yhtenäisyys. Jos kuluttamista tai mahdollisuutta siihen pidetään tärkeellisenä indikaattorina hyvinvointia mitattaessa, voidaan taloudellista kasvua pitää jopa ehtona hyvinvoinnin kehitykselle ja ylläpidolle. Voinemme ykskantaan todeta jo kättelyssä, että tämän kaltainen määritelmä ei ole laskennallisesti kestävä, sillä yksinomaan raha ei takaa kenenkään hyvinvointia kuin korkeintaan välillisesti.

Länsimainen yksilöllistä kerskailua edistävä kulutusyhteiskunnan malli on kuitenkin vahvistanut taipumustamme verrata materialistista tilannettamme muiden ihmisten olosuhteisiin sekä muistoissamme häilyviin mielikuviin ja mielikuvituksemme maalaamiin haaveisiin. On myös huomionarvoista, että psykologiselta kantilta katsoen ihmisten aineellisista olosuhteistaan saama tyydytys riippuu osin siitä, mihin he ovat tottuneet, eli millaisessa yhteiskuntalaumassa he yksilöllisellä tavallaan ovat tottuneet maailman kokemaan. Kuluttaminen ja materialistinen vauraus siis luovat hyvää oloa osaksi siksi, että vertailemme itseämme muihin ja pyrimme olemaan laumamme parhaita – valitettavasti tällöin yhtenäisyyttä edistävän yhteistyöasetelman sijaan viitekehyksenä on kilpailu.

Individualismin ja kulutusmyönteisyyden kasvu ovat johtaneet meitä harhaan ja tunnistamalla todelliset inhimilliset perustarpeet inhimillisen hyvinvoinnin taustalla, on mahdollista palata oikeille jäljille ennemmin kuin liian myöhään. Ihmisarvon itsessään tulisi luonnollisesti aina olla rahallista arvoa tai yksilöllistä kuluttajaroolia tärkeämpi jo siksi, että ihmiset voivat sosioekonomisesta statuksestaan riippumatta paremmin ihmisarvoa vaalivissa yhteisöissä. Esimerkiksi eriarvoisuuden kitkemisessä hyvinvoinnin tavoittelu on todennetusti huomattavasti hedelmällisempää, kuin taloudelliseen kasvuun pyrkiminen.

Lähtökohtaisesti kyse on pitkälti asennemuutoksesta ja kyvystä ymmärtää, että monet nykyaikaiset tarpeet ovat kapitalistisen talousjärjestelmän ja jatkuvan kasvupyrkimyksen luomusta, eivätkä kytköksissä ihmisten aitoon hyvinvointiin saati aitoihin tarpeisiin. Lisäksi monesti ihmisten hyvinvoinnin huomautetaan olevan mahdollista ainoastaan terveessä ekosysteemissä. Ihminen on osa luontoa, ja kaipaa tervettä suhdetta muiden ihmisten lisäksi muihin eläimiin ja luontoon yleensä. Hyvinvointia edistävä yhteiskunta huolehtii siis myös luonnollisesta ympäristöstä ja ymmärtää, että ihmiskunta ei voi erottaa itseään muusta luonnosta.

Hyvä yhteiskunta ei menestykään vain taloudellisesti, vaan loistaa myös yhteiskunnallisen osallistavuuden, ekologisen kestävyyden ja hyvän johdon saralla. Olemme kypsyneet hitaasti mutta varmasti valmiiksi jättämään sivuun vanhentuneet ajatukset kasvun edistämisestä ja kulutustarpeiden täyttämisestä. Ja tokihan erityisesti meidän kerskakulutukseen tottuneiden länsimaalaisten on suhteellisen helppo tehdä pieniä tapamuutoksia, joiden vaikutus niin ihmisen kuin ympäristönsä hyvinvoinnille voi lopulta olla valtava.

Kestäviä ratkaisuja kohden

Luontoyhteyksien kukoistusta edistävien vaikutusten lisäksi meillä on onneksemme runsain mitoin mahdollisuuksia muuttaa asenteitamme ja toimintatapojamme, ja kehittää näin kestävää hyvinvointia – pienten tekojen kumuloitumisen eksponentiaalisista mahdollisuuksista puhumattakaan. Ihmisillä esimerkiksi on synnynnäinen taipumus saada nautintoa yhteistyöstä ja hyvänteosta, ja yhteiskunnallisella kuuluvuudentunteella ja luottamuksella on mittaamattoman arvokkaita myönteisiä vaikutuksia. Itse asiassa tämä on mielenkiintoinen käytännön esimerkki kestävästä kehityksestä, sillä osallistuminen ryhmähenkeä kasvattaviin toimintoihin lisää yksilökohtaista hyvinvointia niin pitkällä kuin lyhyellä aikavälillä, eikä aseta muita huonompaan asemaan.

Kysymys kestävästä kehityksestä onkin hyvinvointiin vahvasti liittyvä yhtälailla perustavanlaatuinen eettinen pähkinä. Monen muun ohella kestävä kehitys pyrkii kuromaan umpeen köyhien ja rikkaiden välistä kuilua, lisäämään sosiaalista liikkuvuutta ja parantamaan yksilön mahdollisuutta kohentaa omaa sosioekonomista asemaansa, poistamaan esimerkiksi sukupuoleen, rotuun tai uskontoon perustuvaa syrjintää, sekä edistämään yhteiskunnallista luottamusta, moraalisia arvoja ja yhtenäisyyttä. Oikeastaan monin tavoin nämä kaksi kysymystä, hyvinvointi ja kestävä kehitys, ovat yhtä, sillä ne koskettelevat monia samoja rajapintoja.

Loppujen lopuksi mitään kehitystä ei sovi määritellä hyvinvoinnin kustannuksella, ja keskittymällä esimerkiksi taloudelliseen kasvuun ja ihmisten tarpeiden täyttämiseen kuluttajan roolissa, vaan miksipä vastuullinen kuluttaminen ei voisi jatkua ja taloudellinen menestys tapahtua luonnon rikkauksia riistämättä. Joka tapauksessa toivotun muutoksen pysyvänä tavoitteena on maailma, missä taloudellinen kehitys kukoistaa laajalti, äärimmäinen köyhyys on kitketty, sosiaalista luottamusta edistetään yhteiskuntaa vahvistavien käytäntöjen avulla, ja ympäristö on suojassa ihmisten aiheuttamalta tuholta.

Mikäli tarkastelemme ihmiskuntaa osana suurta kokonaisuutta, huomaamme kunkin yksilön olevan arvokas tekijä ja muuttuja, joka on ratkaiseva lopputuloksen kannalta. Näin tarkasteltuna voimme myös postuloida, että jokaisen yksilön hyvinvointi vaikuttaa osaltaan kollektiiviseen hyvinvointiimme. Tehkäämme siis voitavamme erityisesti oman fyysisen, henkisen ja mentaalisen hyvinvointimme hyväksi ja ripotelkaamme hyvää vointia myös ympärillemme. Namaste.

Aihetta liippaavaa monenkirjavaa kirjallisuutta:

Caroline Myss; Hengen anatomia

Irene Hopkins; Kundaliinijooga – sisäisen voiman lähde

Henry David Thoreau; Kävelemisen taito

Elina Hytönen; Lohikäärmeen lääketiede

Ralph Waldo Emerson; Luonto

Esa Saarinen & Kirsti Lonka; Muodonmuutos

Eckhart Tolle & Patrick McDonnell; Olemisen mestarit

Carl Honoré; Slow: Elä hitaammin!

Timo Klemola; Taiji: liikettä hiljaisuudessa – hiljaisuutta liikkeessä

Daniel Goleman; Tunneäly: Lahjakkuuden koko kuva

Marcus Tullius Cicero; Vanhuudesta, Ystävyydestä, Velvollisuuksista

Peter Kelder; Viisi tiibetiläistä riittiä: Nuoruuden lähde

Toim. huom.

Kaikki yllä olevat sivustomme ulkopuoliset liNKit johtavat suomenkielisille Wikipedia-sivuille. Tästä napsauttamalla avautuu toinen birdink.fi sivu, joka sisältää aakkostetun valikoiman BiRD iNKin suosittelemia erinomaisia kirjoja.

Artikkelin kuvat ovat pääasiassa BiRD iNKin luomuksia, vaan haluamme huomauttaa osan materiaalista olevan peräisin Pexels-kuvapalvelusta – mistä muuten löytyy läjäpäin upeita otoksia katseltavaksi tai käyttöön!