B! On vuoden ensimmäinen päivä, joten olemme kirvoittuneet reflektoimaan ihmiselämää. Ihmisenä olemisen ikuisesta luonteesta johtuen uskomme meistä kunkin kantavan itsessään Juuri Nyt vastuuta syventyä siihen, mitä ja miten olemme, sekä teemmekö sen kaiken sopusoinnussa luonnon kanssa vai emme. Ja miksi uskomme näin? Siksi, että mitä ja miten olemme itsellemme ja itsessämme määrää myös, mitä muu maailma meille kullekin on, sekä minkä kaltainen vaikutus meillä on ympäristöömme. Tarkoitamme yksilöllistä suhdettamme niin puihin, heinikkoon, taivaaseen, maankamaraan, sorsiin, kissoihin ja koiriin kuin ihmisiinkin.
Ryhtyessämme erittelemään ykseyttä ihmisen ja luonnon kaltaisilla määreillä, voinee samaan hengenvetoon olla jopa järkevää todeta myös, notta ihminen ei ole yhtä kuin luonto, vaan jollain luonnottomalla tavalla sen kiistattomana osana olemisestaan huolimatta kykeneväinen toimimaan luonnon lakeja uhmaavalla – jollei jopa kieltävällä – tavalla. Kenties äärimmäisin esimerkki tästä on sotahullutus, jonka parissa ihmisyys edelleen viettää runsain mitoin aikaa. Näin siitä huolimatta, että ihmisen pitäisi varsin hyvin tietää näin toimiessaan ampuvansa itseään jalkaan, kuten kielikuva kuuluu. Olisiko sijaa toisenlaiselle toiminnalle, erityisesti jos aikaa ja energiaa ei kuluisikaan konfliktien ylläpitoon?
Toki kiertokulkuun kuuluu myös elämän päättyminen, ja haluamme kiinnittää lähinnä huomion siihen, miten tämä tapahtuu. Esimerkiksi huoli kuoleman jälkeisestä elämästä lienee turha sen rinnalla, olemmeko eläneet ennen kuolemaa. Pohjimmiltaan uskommekin olevan tärkeää pyrkiä toimimaan elämässään ja kuolemassaan Luonnon mukaisesti eli olla sen kanssa harmoniassa, sopusoinnussa. Olemme itse osa luontoa, joten voimme aloittaa unohtamalla kaunat itseämme kohtaan, ja laajentaa tätä ulottuvuutta kaikkeen ympärillämme varmassa tahdissa. Sisäsyntyisen rauhallisen rytmin seuraaminen johtaa automaattisesti hyvään oloon, jota ihmismieli suorastaan pakonomaisesti halajaa luotuaan omat kahtia jakautuneen näkemyksensä vaatimat negatiiviset mielikuvat. Muistaessamme luonnollisen olemassaolon todellisen muodon, palaamme nauttimaan yltäkylläisyydestä ja loputtomista mahdollisuuksistamme.
Vastuu voi vaikuttaa raskaalta, ja jopa epähaluttavalta, mutta saattaa todellisuudessa luonnostaan vastata ennemmin etuoikeutta kuin vaadetta. Onhan uskomatonta, että voimme luoda oman elämänkokemuksemme omia toiveitamme vastaavaksi, jos uskomme elämän olevan siihen sopiva vastakappale. Mielemme voi tätä ajatusta vastustaa, mutta todellisuus on yltäkylläinen lähde tulvillaan kaikkea, mitä keksimme toivoa. Kunnioittaessamme elämän sisäsyntyistä viisautta ja tasapainoa olomuodollamme, saamme pyytämämme.
Muutoin jäämme kielteisten harhakuviemme kynsiin, kykenemättöminä huomaamaan harmauden takaa siintäviä loistavia mahdollisuuksia. Muutoin ihmisyksilön elämä jää jotenkin luonnottomaksi, jollei vallan elämättömäksi ja elottomaksi – tokihan jokin selittämätön näkymätön henki kaikkea näkyväistä ilmiselvästi vähintään kannattelee, jos emme sentään spekuloi sen olevan johdattelevakin luonteeltaan. Sillä selvää on, että yksikään ihminen ei yksinään kanna vastuuta maailmasta. Emmekä kollektiivisestikaan voi ottaa kunniaa kuin ihmiskeksinnöistämme, sekä itseämme suurempien suunnittelijoiden projekteista luomistamme teorioista, kuten esimerkiksi Kosmoksemme alkupamauksesta ammentava materiaali.
Taitanee olla varmaa, että tätä jotakin kaiken aistimamme takana, sisimmässä, sivuilla ja pinnassa henkivää ei voi kuvailla sanoin, tuskin kuvinkaan. Liekö todella vain kokonaisvaltainen tuntemus ainut todellinen keino esittää tämän hengen muotoa? Ja silloin olemmekin jo sitä itseään, emmekä enää itsestämme johtuvan harhan tähden kuvitellusti siitä irrallaan. Tunteena se tuntuu olevan varsin lähellä täydentävän varauksetonta rakkautta.
Voi olla, että pohdinnoissamme tai niistä seuranneissa päätelmissä ei ole päätä eikä häntää saati kirvoja, mutta suosittelemme kuitenkin kaiken varalta ripottelemaan ympärillesi varauksetonta rakkautta. Päätä itse. Namaste.
Aihetta liippaavaa monenkirjavaa kirjallisuutta:
Wayne W. Dyer; Ajaton viisaus
Šrīla Prabhupāda; Bhakti-jooga
Jostein Gaarder; Enkelimysteerio
Anthony de Mello; Havahtuminen
Kungfutse; Keskustelut
Arthur Schopenhauer; Kuolema ja kuolematon
Eckhart Tolle; Läsnäolon voima
Henni Ilomäki; Loitsun mahti
Esa Saarinen & Kirsti Lonka; Muodonmuutos
Janette Marshall; Nalle Puh ja elämisen taito
Deepak Chopra; Polku rakkauteen
Sogyal Rinpoche; Tiibetiläinen kirja elämästä ja kuolemasta
Toim. huom.
Kaikki yllä olevat sivustomme ulkopuoliset liNKit johtavat suomenkielisille Wikipedia-sivuille. Tästä napsauttamalla avautuu toinen birdink.fi sivu, joka sisältää aakkostetun valikoiman BiRD iNKin suosittelemia erinomaisia kirjoja.
Tekstiä somistava lainaus löytyy Antoine de Saint Exupéryn kirjasta Pikku Prinssi, joka kannattaa lukea jopa lukemattomia kertoja!
Artikkelin kuvat ovat pääasiassa BiRD iNKin luomuksia, vaan haluamme huomauttaa osan materiaalista olevan peräisin Pexels-kuvapalvelusta – mistä muuten löytyy läjäpäin upeita otoksia katseltavaksi tai käyttöön!
