B! Me ihmiset olemme laumaeläimiä. Oletko miettinyt, mitä tämä lauma sinulle merkitsee, saati millaisen toivoisit laumamme olevan? Näetkö laumassa ennemmin kiitettävää, kohennettavaa vai jotain vallan muuta? Uskotko sisäisten ja ulkoisten tekijöiden tasapainoon vai tuumaatko toisen näistä olevan olennaisempi painoarvoltaan? Luomamme lauma koostuu meistä yksilöistä ja massamentaliteettimme määrittelee, jos ei jopa määrää paljon. Oletko siis myöskin miettinyt, millainen laumaeläin itse olet tai haluaisit olla?
Kullakin oma kuplansa, vaan voimme näin ollen sanoa ihmiskunnan muodostavan valtavan kuplameren – ja kenties tämän vaahdon soisi paikoitellen olevan himpun puhtoisempaa laadultaan. Joten pyrkikäämme puhdistustoimiin niiltä osin, kuin itse kukin voimme. Seuraavassa mietteitä tätä inspiroimaan, ajattelemisen, toiminnan ja ajan kautta lähestyen.
Ajatus on tärkein, kuten sanotaan. Millään teoilla ei ole varsinaista merkitystä niiden taustalla olevien aikeiden lisäksi. Kuitenkin toki ilmenemme toisillemme ihmislaumassa paljolti tekojen kautta. Lienee tärkeää muistaa myös se, että monesti pelkkä ajatus ei riitä, vaan aikeet todella tulee pukea teoiksi. Kuitenkaan kehomme ei tunnista eroa ajatuksen ja teon, todellisen kokemuksen välillä. Omaa biologiaansa, kuten neurologisia yhteyksiä, hormoneja ja geenejä on siis mahdollista muuttaa ja mullistaa sisäisten kokemusten, ajatusten kautta.
Neurologisesti ajatellen esimerkiksi aina välttäessämme reagoimasta suuttumukseen, koulutamme mieltämme entistä rauhallisemmaksi ja rakastavammaksi. Ihmisten vihaamista puolestaan voi verrata oman talonsa polttamiseen, vain jotta pääsee eroon yhdestä kotihiirestä. Ihmisyksilön poteman vihan tuntemuksen vaikutukset tulvahtelevat ympäri kehoa holtittomasti, jos vaikka eivät edes oikeastaan ilmenisi kehossa ulkoisesti. Viha syövyttää.
Pelko puolestaan lamaannuttaa. Matkamme kulkee kepeämmin kun sisäistämme olevamme rakkauden suojeluksessa. Pelossa piilee nimittäin myös kopeus, ja koppava asenne (kuten maailman katselu nokanvartta pitkin) kätkee pääsääntöisesti ihmisyksilön potemaa pelkoa. Se mistä filosofiat, uskonnot ja maallikotkin monesti puhuvat henkenä kääntyy usein tieteen kielellä käsiteltynä energiaksi. Konkreettiselta vaikuttava kehomme ja kaikki aistejamme pommittava materiakin on pohjimmiltaan energiaa, ja kehomme energialataus määrittelee pitkälti sen, miltä maailma mielestämme näyttää.
On todempaa kuin totta, että meidän täytyy opetella ajattelemaan uudella tavalla, jotta voimme olla uudella tavalla. Silmä silmästä kaventaa kollektiivista näkökykyä entisestään, jopa silmittömästi. Myötämielisyys laajentaa mukavuutta ja muuta moista entisestään. Muutut elämäsi mestariksi mieltäessäsi miten hallita ja suunnata huomiotasi sekä miten arvostaa aikaasi.
Tarkastelkaamme nyt toiminnallisempaa puolta ennen aikanäkökulman sivaltamista.
Erityisesti käytännönläheistä otetta kaipaavia ilahduttaa moninaiset tavat toimia laumakuplamme kirkastamiseksi. Ajatusmallien lisäksi kun myös käytösmallit edellyttävät huomiotamme. Ihminen tuppaa olemaan tapojensa orja, ja jo käytännön tasolla toimintakykymme edellyttää, että aivommekin automatisoivat monia tehtäviä. Emme voi vaikkapa käsitellä tietoisesti kaikkea aistiemme kautta kertyvää syötettä, vaan aivot oppivat ikään kuin valikoimaan, mikä on olennaista ja minkä voi sivuuttaa.
Esimerkiksi päivittäin rutiininomaisesti syömämme aamiainen voikin osoittautua jollain muotoa kehollemme sopimattomaksi, missä tapauksessa kannattaa punnita vaihtoehtoja tilanteen kohentamiseksi. Kollektiivisella tasolla voi jokin ihmislauman normaalina ja itsestäänselvänä pitämä toimintamalli olla yhtä lailla haitallinen. Erilaiset normaaleina nähdyt kilpailu- ja riistoasetelmat ihmisten välillä antavat osviittaa tästä suosta.
Meilläpä on onneksemme lupa päästää irti menneistä virheistä, niitä ei ole pakko toistaa, vaikka rutiini houkuttelisikin. Käytännön tasolla tämä luopuminen voi tarkoittaa hyvinkin moninaisia käytöksellisiä tottumuksia, on kyse sitten yksilöllisistä tai yhteisöllisistä tavoista. Tietynasteinen kyseenalaistaminen on tervettä, oli kyse lähes mistä tahansa, sillä ihmistodellisuutemme toimii lopulta yhteisesti sovittujen ja hyväksyttyjen sääntöjen pohjalta, ei absoluuttisen totuuden.
Päästämällä irti tavoista ja toimista, jotka syövyttävät ennemmin kuin rikastuttavat, puhallamme puhtaampia kuplia. Luovuttamalla ja luopumalla luomme myös tilaa uudelle. Päätä vain mistä päästät irti kaivatessasi uutuuden viehätystä elämääsi. Toiminnan tasolla uusi tuuli voi tarkoittaa myös vaikka vain hymynsä jakamista kanssaihmisille tai heille osoittamiensa vaatimusten ja odotusten vähentämistä sekä arvostuksen ja kiitollisuuden lisäämistä.
Yksi ehdottoman kannattava toimintatottumus on meditointi, sillä sen avulla pääsee oivasti eroon esimerkiksi murheesta, katkeruudesta, vihasta, kaunasta, kateudesta, ahdistuksesta, ja monesta muusta inhoittavalta tuntuvasta tunteesta. Alleviivaamme tässäkin luopumista, sillä massamentaliteettimme on nostanut omistamisen ja haalimisen arvoon arvaamattomaan. Meditointitapoja on loputtomasti, joten jokainen löytää varmasti itselleen sopivan vaihtoehdon, sellaisen joka ei hierrä ja ahdista, vaan vapauttaa.
Meditaatiossa ei ole kyse vaikkapa ajatustensa hallinnasta tai edes varsinaisesti mielensä tyhjentämisestä, vaan voisimme kiteyttää tavoitteena olevan päästää irti hallinnan tarpeesta ja taipumuksesta samastua omiin ajatuksiinsa tai tunteisiinsa. Konkreettisempaa tartuntapintaa kaipaavat voivat kuvitella spiraalimaisen jatkumon, missä pienin askelin kivutaan kierreportaita ylös korvaamalla haitallisia, epätoivottuja ajatus- tai toimintatapoja terveillä ja henkevillä, jumalaisilla sellaisilla. Lopulta kuitenkaan tarkoitus ei ole tehdä tai saavuttaa mitään, vaan ennemmin luovuttaa ja vain olla, ja yksi erityisen suositeltava vaihtoehto on olla lootus.
Olemiseen päätyy helposti myös tietoisen hengityksen kautta. Voimmekin esimerkiksi lisätä päiviimme minimeditaatioita, jotka kestävät vain yhden tietoisen henkäyksen ajan, ja tehostaa jo tällä mielemme ja kehomme potemaa rauhaa.
Tässä ja nyt on hyvä siirtyä aikaan. Myös ilman siirtymistä ja aikaa: tässä ja nyt on hyvä.
Aika on oikeammin aikamoinen harha. Kuitenkin uiskentelemme siinä kuin kalat vedessä, sillä olemme yhteistuumin sopineet kyseisen luomuksen olemassa olosta. Sovitusti yksi maan kierros akselinsa ympäri tarkoittaa meille päivää, johon olemme sovittaneet 24 tuntia. Yksi maapallon kierros auringon ympäri taasen tarkoittaa meille vuotta, jonka olemme jakaneet kahteentoista kuukauteen, jotka seuraavat melko tarkoin kuun kiertoa maapallon ympäri.
Jo nämä esimerkit osoittanevat melko näpsäkästi, mistä ajassa oikeastaan on kyse, eli oikeammin erilaisista osiin jaetuista etäisyyksistä. Olemme siis luoneet aikakäsitteen perustuen konkreettisiin aistihavaintoihin ja ilmiöihin, ja jääneet tämän luomuksen pauloihin. Jännittävintä tässä kaikessa lienee se, että me aika usein uskomme, että aika on sillä tavoin todellista, että sitä voi vaikkapa myydä esimerkiksi työntekijän roolissa työnantajalleen.
Kellon ja kalenterin sanelema aika on kuitenkin vain käsite, joka auttaa meitä ihmisiä jäsentämään kokemaamme todellisuutta, erityisesti jakaessamme toimia muiden kanssa. Monet pitävät tätä aikakäsityksen kehitysjuonnetta merkittävänä juurikin ihmismassojen siirtymisessä maanläheisemmistä hommista työelämään aikaorientoituneissa kulttuureissa. Näin ajatellen kannattaa kiirettä silmätä erittäinkin kriittisesti – jos siitä kärsit, loit sen itse. Kosmoksella ei ole kiire, sillä sille keksimämme aikakäsitteet eivät varsinaisesti merkitse mitään, tai ainakaan sen ei äärettömyydessään voi sanoa olevan sitoutunut inhimillisiin aikatauluihin.
Aikamoista, jos ei jopa moista aikaa.
Ihmislauman yksilölliset ja jaetut ajatukset muokkaavat valtavasti sitä, millaisiin yksilöllisiin ja yhteisiin tekoihin ihmiset päätyvät. Lopulta aika näyttää, millaisia vaikutuksia ja seurauksia näillä teoiksi äityneillä aatoksilla on. Joten jos sisimpäsi kertoo jotain muuta kuin ympärilläsi vellovat tarinat ja massahysteriat, ota sen neuvoista vaarin. Jos jokin ei miellytä sydäntäsi, vie siltä sen ainukainen voimanlähde, eli oma huomiosi. Muistakaamme Sokrateen viisaat sanat:
Älykkäät ihmiset oppivat kaikesta ja kaikilta, keskinkertaiset ihmiset oppivat kokemuksistaan, tyhmillä ihmisillä on jo vastaus kaikkeen.
Eipä liene täysin tahaton sattuma, että ryhmä vain yhden foneemin muutoksella onkin tyhmä. Muuttakaamme siis sisäistä ohjelmointiamme siinä määrin, että pystymme erottelemaan milloisetkin massojen mietteet ja virrat viisaisiin ja tyhmiin sellaisiin, jyviin ja akanoihin. Näin voinemme puhdistaa kollektiivista kuplaamme oman yksilöllisemme lisäksi ja saada kuplamme poreilemaan positiivisemmin sisällöltään. Prosessi on takuulla kokonaisuutta ajatellen hidas, mutta tuskinpa loassa vellominen on meistä yhdenkään tavoite. Namaste.
Aihetta liippaavaa monenkirjavaa kirjallisuutta:
Edward W. Said; Ajattelevan ihmisen vastuu
George Orwell; Eläinten vallankumous
Caroline Myss; Hengen anatomia
Robin Hahnel; Kilpailusta yhteistyöhön
Panu Pihkala; Mieli maassa? Ympäristötunteet
Elisa Aaltola & Birgitta Wahlberg; Me & muut eläimet
Esa Saarinen & Kirsti Lonka; Muodonmuutos: avauksia henkiseen kasvuun
Ville Lähde; Niukkuuden maailmassa
Robin Hahnel; Osallisuustalouden aakkoset
Anthony de Mello; Rakkauden tiellä
Carl Honoré; Slow: Elä hitaammin!
Alan W. Watts; The Book: Keitä me olemme
Toim. huom.
Kaikki yllä olevat sivustomme ulkopuoliset liNKit johtavat suomenkielisille Wikipedia-sivuille. Tästä napsauttamalla avautuu toinen birdink.fi sivu, joka sisältää aakkostetun valikoiman BiRD iNKin suosittelemia erinomaisia kirjoja.
Tekstiä somistava Sillanaukeen sitaatti löytyy kirjastaan Zero Waste: jäähyväiset jätteille ja Emersonin lainaus teoksestaan Ihmiskunnan edustajia, jotka kumpainenkin kannattaa lukea jopa lukemattomia kertoja!
Artikkelin kuvat ovat pääasiassa BiRD iNKin luomuksia, vaan haluamme huomauttaa osan materiaalista olevan peräisin Pexels-kuvapalvelusta – mistä muuten löytyy läjäpäin upeita otoksia katseltavaksi tai käyttöön!
