B! Hyvinvointikeskustelun voi jakaa karkeasti kahtia, Epikuroksen ajattelutyöstä nimensä lainanneeseen hedonistiseen ja Aristoteleen filosofisten pohdintojen mukaan nimettyyn eudaimoniseen. Hedonistiset hyvinvointikäsitykset ovat subjektiivisia, usein hierarkkisia ja keskittyvät pitkälti aineellisiin mittareihin, kuten yksilön kokema onnellisuus tai konkreettinen taloudellinen tilanne. Eudaimoniset hyvinvointikäsitykset puolestaan ovat objektiivisempia ja nojaavat Aristoteleen käsitykseen, että ihmisen hyvinvointi syntyy hyveellisyyden kultivoinnin seurauksena ”kukoistamisesta”, joten ihmisen tarpeet, kyvyt sekä toiminta ovat olennaisia hyvinvoinnin osasia. Nämä tulkinnat ovat harvemmin hierarkkisia ja esimerkiksi teoriat inhimillisistä kyvyistä, moniulotteisesta köyhyydestä sekä ihmisten perustarpeista perustuvat eudaimoniselle hyvinvointikäsitykselle – joka lisäksi painottaa olevan olemassa aineellisen kulutuksen raja, joka takaa ihmisen hyvinvoinnin.1
Esimerkiksi sosiaali-, ympäristö- sekä talouspolitiikkaan liittyen valinta hedonistisen ja eudaimonisen näkökannan välillä on merkittävä. Valittu hyvinvointikäsitys määrittelee pitkälti, miten vaikkapa sukupolvien välinen ja sisäinen tasa-arvo mielletään, asianmukaiset ilmastonmuutoksen hillintästrategiat määritellään sekä yhteiskuntatekniset ratkaisut toteutetaan, jotta biofyysisiä resursseja hyödynnettäessä saadaan lopputuotteena hyvinvointia.2 Jatkuvasti kasvava ymmärryksemme ihmiseläimestä ja tämän eläimen elinympäristöstä onkin nostanut kollektiivisen paradigman päivitystarpeen päivänvaloon, ja vastapainoksi objektiivisille ja subjektiivisille hyvinvointikäsityksille on ehdotettu kattavampia tulkintoja. Yksi näistä on relationaalinen näkemys, joka lähtökohtaisesti huomioi ihmisen hyvinvoinnin olevan riippuvainen ekosysteemien hyvinvoinnista. Näin hyvinvointi voidaan nähdä relationaalisena, moniulotteisena ja tarpeisiin perustuvana.3
Kuulusta kestävästä hyvinvoinnista puhuttaessa ihmisen yhteys luontoympäristöönsä nähdään tärkeänä lähtökohtana. Valitettavasti kuitenkin vallitseva kestävän kehityksen tulkinta yleisesti ottaen perustuu ajatukseen ihmisen erivapaudesta, eikä tunnista täysin ihmisen hyvinvoinnin ja elinvoimaisten ekosysteemien välistä yhteyttä. Erityisesti kestävää hyvinvointia on mitattu pitkälti taloudellisin ehdoin. Huomattavaa tässä on se, että hyvinvoinnin mittaamisessa sivuutetaan emotionaaliset ja sosiaaliset ulottuvuudet jopa täysin, kun huomio keskittyy lähinnä taloudellisiin indikaattoreihin.
Materialismista moniulotteisuuteen
Eudaimonisia lähestymistapoja yhdistää näkemys ihmisen hyvinvoinnin moniulotteisuudesta, vaikkakin ulottuvuuksien tarkempi määrittely vaihtelee. Hyvinvoinnin keskenään korvaamattomia ulottuvuuksia on kutsuttu myös itsessään ”toiminnan syiksi”, joille ei tarvita lisäsyitä. Nämä ulottuvuudet sisältävät ihmisen fyysiset ja sosiaaliset tarpeet sekä psykologisia puolia, eivätkä tavallisesti ole hierarkkisessa suhteessa toisiinsa siinä mielessä, että esimerkiksi koulutuksella ei voi korvata puuttuvaa ruokaa.4 Joka tapauksessa ihmisen hyvinvoinnin oletetaan edellyttävän tiettyjen perustarpeiden täyttymistä, olkoot ne sitten aineellisia tai henkisiä laadultaan.
Erik Allardt on jakanut nämä tarpeet kolmeen eri ulottuvuuteen, Having, Loving ja Being, joiden jatkoksi on ehdotettu lisättävän Doing. Having viittaa ekosysteemien tarjoamien materiaalisten tarpeiden täyttämiseen – ja juuri tähän liittyen Doing-ulottuvuus lisää mahdollisuuden tarkastella toimiemme kestävyyttä ja erilaisten aktiviteettien vaikutusta hyvinvointiin ja luontoympäristöön. Loving viittaa inhimilliseen yhteenkuuluvuudentunteeseen sekä yksilön vuorovaikutukseen ihmisyhteisön ja luonnollisen ympäristön kanssa. Being puolestaan sisältää ajatuksen fyysisestä, mentaalisesta ja henkisestä terveydestä sekä tarkoituksellisen elämän elämisestä, kuitenkin altruistisessa hengessä itsekkyyden sijaan. Näitä ulottuvuuksia on tarkoitus tarkastella yhtenäisenä järjestelmänä, jossa kaikki ulottuvuudet liittyvät toisiinsa ja ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Hyvinvointikäsityksen moniulotteisen mallin puitteissa ulottuvuudet edustavat kokonaisuutta, jota ihmisen hyvinvointi edellyttää. Allardt painottaa erityisesti ihmisten hyvinvoinnin tutkimuksessa olevan olennaista tutkia ihmisten elämän aineellisen tason suhdetta sen vaikutukseen fyysiseen ja biologiseen ympäristöönsä. Tuula Helne ym. alleviivaavat lisäksi, että luontoympäristöllä on merkittävä rooli kaikkien näiden tarpeiden täyttämisessä, ei ainoastaan materialististen.5
Esimerkiksi Manfred Max-Neef korostaa tarpeiden olevan universaaleja, eikä siis sidottuja tiettyyn aikaan tai kulttuuriin. Kun halut ovat karkeasti ottaen yksilöllisiä ja kulttuurisidonnaisia, voidaan tarpeita pitää universaaleina ja kaikille yhteisinä. Tämä on olennaista kestäviä ratkaisuja etsiskellessämme, sillä näin tulevien sukupolvien tarpeita ei voida sivuuttaa jonain, jota emme voi tietää varmaksi ja siksi huomioida. Pitkään pääosassa keikkunut Having voidaankin suhteuttaa järkeviin mittoihin lisäämällä muiden ulottuvuuksien vaikutusta. Erityisesti Being-ulottuvuus korostaa aineellisten tarpeiden olevan huomattavasti merkityksettömämpiä hyvinvoinnin toteutumisen suhteen, kuin mitä omistus- ja kulutuskulttuurimme antaa ymmärtää.6
Elonkehällistä hyvinvointia
Ihmiselämää tukevan ympäristön suojelu ja kehityksen sitominen sen perustana olevaan elonkehään, biosfääriin, on tärkeää ihmisten hyvinvoinnin kannalta, sillä me olemme jatkuvasti vuorovaikutuksessa maan järjestelmien kanssa. Biosfäärin lisäksi Äitimaa tarjoaa käyttöömme esimerkiksi ilmastonmuutoksen johdosta ihmishuomion ansainneen ilmakehän, minkä troposfääriksi kutsutussa osiossa tapahtuu suurin osa ihmisten havainnoimista säähän ja ilmastoon liittyvistä ilmiöistä (stratosfääristä puolestaan löytyy ystävämme otsonikerros ja mesosfäärissä palaa suurin osa maahan pyrkivistä meteoriiteista), sekä planeettamme nestemäisen veden muodostaman vesikehän, eli hydrosfäärin. Ihmisen rakentamaa ja muokkaamaa osaa ympäristöstä tavataan nykyisin kutsua antroposfääriksi tai teknosfääriksi. Ilmiselvästikin ihmiset siis ovat punoutuneet yhteen kotiplaneettansa kanssa ja elämämme on riippuvainen sen kyvystä ylläpitää ihmiselle otollisia olosuhteita7. Kuitenkin parhaillaan monien ihmisten elämänlaatua uhkaavat esimerkiksi veden, ilman ja maaperän saastuminen sekä luonnon monimuotoisuuden, hedelmällisen maaperän ja puhtaan veden katoaminen, kun ilmastonmuutos puolestaan uhkaa vesivarantoja ja maataloustuotantoa entisestään sekä altistaa ihmisiä arkielämässään riskeille lisäämällä äärimmäisiä myrskyjä, kuivuuksia sekä tulvia8.
Lisäksi jossain päin maailmaa parantuneet aineelliset olot voivat tarkoittaa hyvinvoinnin laskua toisella puolen planeettaa ja tänään tehdyt elämäntapa- ja kulutusvalinnat voivat vaikuttaa jonkin tulevan sukupolven hyvinvointiin, kun nykyisin esimerkiksi vientiin keskittyneet yritykset eteläisellä pallonpuoliskolla voivat tarjota vaurautta ja materiaaleja pohjoisen pallonpuoliskon talouksille, mutta vaikuttavat toiminnallaan kielteisesti luonnonvaroihin ja/tai ihmisten hyvinvointiin paikallisissa yhteisöissä9. Helne ym. peräänkuuluttavat – mielestämme tarpeellisesti – moniulotteisen hyvinvointikäsityksen olevan tarpeen, jotta voimme ymmärtää ihmisen hyvinvoinnin moninaisia ympäristövaikutuksia. Varsin ymmärrettävistä syistä he nojaavat norjalaisen syväekologi Arne Naessin käsitteisiin ja huomauttavat laajan hyvinvointikäsityksen perustuvan ”viime kädessä relationaaliseen tai ’ekologiseen’ minuuteen” viitaten tällä sellaiseen ”identifikaatioprosessiin, jossa minä ulottuu pitkälle erillisen egon tuolle puolen, kaikkiin eläviin olentoihin”.10 Tällainen lähestymistapa ei jätä tilaa kulutukselle, joka riistää muita ihmisiä tai luontoympäristöä.
Relationaalisella näkemyksellä itsestä on merkittäviä seuraamuksia olemisemme kestävyyden suhteen, sillä käsittäessämme muut olennot osaksi itseämme, tunnemme yhtä suurta vastuuta muiden elollisten hyvinvoinnista kuin omastamme11. Hyvinvointikäsityksen uudelleenmäärittely ihmiskeskeisen utilitaristisesta esimerkiksi relationaaliseen luo pohjaa uudenlaisille toimintamalleille, jotka huomioivat myös ihmisen hyvinvointia kannattelevan ympäristön, ylipäätään kaiken muunkin elollisen (ja elottoman sekä eleettömän) kuin vain ihmiseläimen. Moniulotteisen hyvinvointikäsityksen kautta löydämme mahdollisuuden ymmärtää mielen ja kehon sekä ihmisen ja kotiplaneettamme välisen keskinäisen riippuvuussuhteen yhteyksiä12. Merkittävää lieneekin, että yhteisesti hyväksymämme normit ohjaavat monien ajattelua ja toimintaa, ja erityisesti nykyisessä globaalissa maailmassa joko haastavat tai tukevat hyvinvointia.
Kuten Carl Folke ym. osuvasti toteavat, on ihmiskunta osoittautunut merkittäväksi tekijäksi planeettamme biosfäärin toiminnassa. Lisäksi he huomauttavat, että ihmisillä eri tilanteissa ja paikoissa on velvollisuus kehittyä sopusoinnussa elonkehän kanssa, jotta tavoitamme kestävän tilan ja arvokkuuden ihmisten välisissä suhteissa.13 Hyvinvointia ei voikaan onnistuneesti määritellä esimerkiksi bruttokansantuotteen, kulutus- tai elintason tai nautintojen seuraamisen mukaan. Perustarpeiden täyttyminen on perusedellytys ihmisen hyvinvoinnille ja esimerkiksi ilmastovaikeuksien vaikutukset ovat kohtalokkaimpia maapallon vähävaraisimmalle väestölle, koetellen ihmishyvinvointia lukuisin eri tavoin. Telluksemme kattavan ihmiskatraan hyvinvoinnin saavuttaminen edellyttääkin merkittävää kollektiivista paradigman muutosta, joka nostaa jaetun vaurauden, hyvinvoinnin ja onnellisuuden keskiöön ja näin pyyhkäisee sivuun totunnaiset kasvuun, kilpailullisuuteen ja henkilökohtaisen edun tavoitteluun perustuvat toimintamallit14.
Miten siis on, löydätkö itsestäsi sisäisen tai ulkoisen hedonistin, ja mahtaako hänelle maistua moniulotteisempi katsantokanta? Toivomme näin ja toivotamme lisäksi eudaimonisen elähdyttävää LuontoYstävänpäivää!
Lähteet:
1, 2, 4 Lamb, William F. & Julia K. Steinberger. 2017. ”Human well‐being and climate change mitigation” julkaisussa Wiley Interdisciplinary Reviews: Climate Change, 8(6), e485.
3, 5, 6, 7, 8 Helne, Tuula & Tuuli Hirvilammi. 2015. “Wellbeing and Sustainability: A Relational Approach” julkaisussa Sustainable Development, 23(3), 167–75. EBSCOhost, doi: 10.1002/sd.1581.
9, 12, 14 Rogers, Deborah S., Anantha K. Duraiappah, Daniela Christina Antons, Pablo Munoz, Xuemei Bai, Michail Fragkias & Heinz Gutscher. 2012. “A Vision for Human Well-Being: Transition to Social Sustainability” julkaisussa Current Opinion in Environmental Sustainability, 4(1), 61–73. Elsevier B.V., doi: 10.1016/j.cosust.2012.01.013.
10 Helne, Tuula, Tuuli Hirvilammi & Markku Laatu. 2012. Sosiaalipolitiikka rajallisella maapallolla. Kela.
11, 13 Folke, Carl, Reinette Biggs, Albert V. Norström, Belinda Reyers & Johan Rockström. 2016. “Social-ecological Resilience and Biosphere-based Sustainability Science” julkaisussa Ecology and Society 21(3), artikkeli 41.
Aihetta liippaavaa monenkirjavaa kirjallisuutta:
Dalai-Lama; Avosydämin
Olli Sovijärvi, Teemu Arina & Jaakko Halmetoja; Biohakkerin käsikirja
Cristina Andersson & Jari Kaivo-oja; Boho Business: ihmiskunnan voitto koneesta
James Lovelock; Gaian kosto: Miksi Maa-planeetta taistelee vastaan – ja miten voimme vielä pelastaa ihmiskunnan?
Caroline Myss; Hengen anatomia: seitsemän askelta henkiseen kasvuun ja terveyteen
Robin Hahnel; Kilpailusta yhteistyöhön: Kohti oikeudenmukaista talousjärjestelmää
Eckhart Tolle; Läsnäolon voima: tie henkiseen heräämiseen
Elisa Aaltola & Birgitta Wahlberg; Me & muut eläimet: uusi maailmanjärjestys
Carl Honoré; Slow: Elä hitaammin!
Alan W. Watts; The Book: Keitä me olemme
Daniel Goleman; Tunneäly: Lahjakkuuden koko kuva
Naomi Klein; Tämä muuttaa kaiken: kapitalismi vs ilmasto
Toim. huom.
Kaikki yllä olevat sivustomme ulkopuoliset liNKit johtavat lähdeluettelon linkkejä lukuun ottamatta suomenkielisille Wikipedia-sivuille. Tästä napsauttamalla avautuu toinen birdink.fi sivu, joka sisältää aakkostetun valikoiman BiRD iNKin suosittelemia erinomaisia kirjoja.
Tekstiä somistava Lagerspetzin lainaus löytyy Juha Räikän ja Helena Siiven toimittamasta kirjasta, Ajattele, filosofoi, Stonen sanat puolestaan teoksestaan Sielupsykologia, jotka kumpainenkin kannattaa lukea jopa lukemattomia kertoja!
Artikkelin kuvat ovat pääasiassa BiRD iNKin luomuksia, esimerkiksi pääkuvan ananas on kuvattu kaukomatkallaan Pirkanmaalla, vaan haluamme huomauttaa osan materiaalista olevan peräisin Pexels-kuvapalvelusta – mistä muuten löytyy läjäpäin upeita otoksia katseltavaksi tai käyttöön!
